"Ei täs oo hei mitään juonta."

Harva roolipeli toimii ilman juonta, eikä TH suinkaan ole sääntöä vahvistava poikkeus. Ja muistathan sitten lukea tämän kunnolla. Pelaaminen edes jotenkin juonen mukaan olisi myös toki ihan suositeltavaa.

Asiaan~
TH:n koko idea on siis pelata koiralla, sudella tai puolisudella ihmisten hylkäämässä kaupungissa jossain päin pohjois-Kanadaa. Kaupunki hylättiin kiireellä - kaupoista ja asunnoista saattaa edelleen löytyä tavaraa (tosin tuskin mitään sellaista, josta olisi hyötyä koiralle; paikkaa on asuttanut jo niin monta sukupolvea, että kaikki käyttökelpoinen on viety).

Kun ihmiset jättivät kaupungin, kiersivät alueella asuvat sudet ja villikoirat paikan kaukaa. Pelko ihmistä kohtaan oli painunut syvälle niiden tajuntaan, ja vaikka kaupunki näyttikin autiolta, oli sitä silti syytä varoa. Lopulta uteliaisuus kuitenkin voitti; eräs nuori urossusi meni kiertelemään kujille ja kaduille huomaten paikan vaarattomaksi ja oikeastaan aivan mahtavaksi paikaksi elää.

Hetken ajan koirat ja sudet elivätkin kaupungissa rauhaisaa yhteiseloa. Pakkanen paukkui, mutta ihmisten asumukset suojasivat siltä mukavasti. Riistaa oli yllin kyllin varsinkin nyt, kun ihmiset eivät olleet enää verottamassa kantaa. Pentuja syntyi ja kasvoi, kaikki oli hyvin.

Kaupungissa asui kuitenkin paljon koiria ja erimielisyyksiä ynnä yleistä tyytymättömyyttä syntyi pakostakin. Koirat olivat muodostaneet itselleen yksinkertaisen hallituksen; oli johtaja ja tämän läheisimmät henkilöt ja eräänlainen neuvosto, joka auttoi ja neuvoi johtajaa - mutta jolla ei kuitenkaan ollut varaa määräillä tätä tai kumota tämän päätöksiä. Kaikkien tavallisten tallaajien ääniä ei kuitenkaan kuunneltu, ei edes yritetty. Neuvoston jäsenet yrittivät haalia itselleen yhä lisää ja lisää valtaa, ja huomattiin, ettei eriävien mielipiteiden saaminen samoiksi tai edes hiukan täsmääviksi ollut lainkaan niin helppoa kuin oli luultu. Kaksitoishenkinen neuvosto jakautui kahteen puolueeseen, jotka saivat raivoavan riidan aikaan asiasta kuin asiasta. Johtajan päätösvalta pieneni pienenemistään, kunnes sitä ei ollut enää ollenkaan. Tilanne oli räjähtämispisteessä kauan, kunnes ratkaiseva siirto lopulta tapahtui.

Neuvoston jäsenet kerta kaikkiaan väsyivat ainaiseen vihanpitoon. He olivat kuitenkin niin mieltyneitä saamaansa valtaan, ettei hallitussysteemin muuttaminen tullut kysymykseenkään; kaupunki jaettiin kahteen osaan, joista toista nousi johtamaan viisi neuvoston jäsentä, toista seitsemän. Koirat eivät saaneet päättää edes sitä, kummalle puolelle ne asettuivat asumaan. Raja vedettiin keskelle kaupunkia ja sille asetettiin vartijat - eikä kenelläkään ollut valtuuksia ylittää sitä.

Nykytilanne
Vanhat haavat eivät ole parantuneet. Kaupungin Eteläosaa hallitsee Astarte -niminen lauma, Pohjoisosaa Base. Koiria syntyy lisää enemmän kuin vanhuksia kuolee, ja molemmat puolet ovat enemmän tai vähemmän liikakansoitettuja. Niin mieltyneitä helpompaan elämään ollaan, ettei siitä tahdota luopua, ja helpompi elämä taas edellyttää kaupungissa rakennusten lähellä asumista - poismuutto on yliviivattu vaihtoehto useimpien osalla. Vaihtoehdoksi siis jää yrittää vallata lisää alueita, mutta laumat ovat niin tasaveroisia, että ratkaisua syntyy tuolla tyylillä tuskin koskaan.

Rajalla päivystää vahteja ympäri vuorokauden, ja toiselle puolelle yrittävää sakotetaan yleensä karkottamisella, joskus jopa kuolemalla. Yhteenottoja laumojen välillä syntyy rajalla melkeinpä säännöllisin väliajoin, joskus vain muutaman koiran välisiä, joskus niihin osallistuu jopa useita kymmeniä.

Monen hermot ovat kireällä loputtoman tappelun takia, ja tilanteen paraneminenkin on todella epätodennäköistä, niin tulehtuneet Astarten ja Basen välit ovat. Sana 'toivo' on useimmille tuntematon käsite, mutta kenties sitä on sittenkin olemassa. Kenties ollaan koko ajan menossa parempaan suuntaan...